keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Elämä tässä ja nyt - onnistumista etsimässä

Mahtavaa oli eilen, kun meidän jääkiekkoilevat pojat onnistuivat treeneissä samalle tasolle kuin joukkueen parhaat pelaajat. Itsetunto kohenee onnistumisien myötä huimasti.

Hyvän itsetunnon pohja luodaan lapsuudessa eikä sekään ole varmaa onko se kaikilla elämän osa-alueilla edes pysyvää. Mullahan on kokemusta siitä, miten kehonkuvakin voi romuttua totaalisesti jos on jatkuvan halveksunnan ja pakkomuutoksen kohteena. Extreme makeover tai sut hylätään. Onneks nyt tässä elämässä kaikki on siltä osin loistavasti, kunhan vaan itsekin alkaisin pikkuhiljaa tajuamaan, että kelpaan ihan tämänlaisena rakkaalleni. Jatkuva huolestuminen, että mitä jos jotain nyt sattuu ja tapahtuu ja entäs jos se näkee jonkun ihanan naisen ja rakastuu ja mitä jos se on kyllästynyt minuun...se on sitä huonoa itsetuntoa, jota en ikinäikinäikinäkoskaan haluaisi meidän lapsille!

Kuunnelkaa:

http://www.youtube.com/watch?v=rTGNiKD4bqI&feature=player_detailpage

Samuli Putro
Mitäpä jos

Hieno biisi, joka aina saa tajuamaan oman hulluuden!

Olisipa itsellekin mahtavaa, jos saisi onnistumisen elämyksiä edes joskus töissä. Nyt on ollut tosi hankala aika ja se kiristää hermoja myös parisuhteessa. Yritän aina ottaa surffarin rennon asenteen, mutta on se vaan pirun vaikeaa. Senhän tiedostaa ihan, että kiristelemällä ei saa muutakuin pahan mielen itselleen ja muille, mutta ihminen on heikko.


maanantai 27. helmikuuta 2012

Taide- ja nettiterapiaa


Tuuli ja Puu, öljy kankaalle 2010

Maalasin tänään jälleen isoa öljyvärimaalausta. Kerrankin sain ihan rauhassa työskennellä - pojat ja mies olivat lätkäreeneissä ja meidän vauva nukkui vaunuissa ja kolme muuta pelasivat pelejä yläkerrassa. Taideterapiaa-suosittelen kun siinä saa ajatukset tyhjennettyä hyvin.

Itseasiassa nyt päiväsaikaan alkaa valo jo riittämään pensselin heiluttamiseen. Siitä tulikin mieleeni takavuosien hittibiisi Niilin Hanhet, joka jaksaa ehkä nyt tauon jälkeen naurattaa. Ole Hyväinen!
Pensseli setä Niilin Hanhet

Joskus pieruhuumorikin naurattaa ihan älyttömästi, toisinaan snobbaileva älykköhuumori, jota joskus miehen kanssa harrastamme saa suupielet värähtelemään. Mutta kunnon hysteriakohtausta ei voita mikään.

Aina ei naurata. Vähä hullu ku oon niin etsin tänään netistä nettiterapiaa. Löytyikin Psykoperateuppeja ihan solkenaan, mutta jäin pohtimaan, että kuuluuko sieltä langan päästä vaan "Kröhöm...jooo...juuuu....jatka samaa  rataa...ja se tekis sen satakakskymppiä..."  Tai sitte alakas naurattamaan hulluna ku joku hassunnäköinen tyyppi olis siinä skypessä ja makais sohvalla vai pitäskö minun maata?  Epäilyttävää touhua.