maanantai 22. lokakuuta 2012

Olemme Surrealisteja!

Teimme kovasti töitä, että saimme viime vuosina maalaamamme taulut kehyksiin. Siinä tarvittiin pullollinen jos toinenkin kuohuviinia ja paljon kehyslistaa, kuumaliimaa ja kärsivällisyyttä. Taidetta tarjosimme miehen kanssa yhteensä 10 teosta paikallisen kuvataideseuran näyttelyyn jonka juryttäjänä toimi ammattitaiteilija. 

Kuinkas sitten kävikään; kaikki työmme pääsivät näyttelyyn ja meidät kutsuttiin oikein lehdistötilaisuuteen esittelyä varten. Niinpä pääsimme paikallislehteen ja myöskin maakunnan suurimpaan lehteen. Me olemme nyt luokiteltuja taiteentekijöitä : Surrealisteja.

Surrealimihan syntyi 1900-luvun alkupuolella eri tyylisuunnista kuten symbolismista, ekspressionismista ja futurismista. Runoilija André Bretonia voidaan kutsua Surrealistisen suunnan perustajaksi joka omaksui psykoanalyyttisiä näkemyksiään mm. Freudilta. Surrealistinen manifesti julkaistiin 1925.  Taiteilijoiden rajoitteiden vapauttaminen , ajattelun todellisten prosessien ilmaisu sekä unen ja todellisuuden yhdistäminen ylitodellisuudeksi oli manifestin julistus. Siihen vielä liitettiin Freudin psykoanalyysin soveltaminen taiteeseen ja kirjallisuuteen. Sadistiseksi runoilijaksi luokitellun Kreivi Lautréamontin lause ”Kaunis kuin ompelukoneen ja sateenvarjon satunnainen kohtaaminen ruumiinavauspöydällä” tuli surrealistien motoksi.

Surrelisti ikäänkuin maalaa sielunsa unimaisemaa ja mielentilaa ottaen mukaan elementtejä todellisesta maailmasta.  Kyseessä on siis todellisuuden kuvaamista, mutta kyse ei ole vain todellisuudesta vaan nimensä mukaan kyse on ylirealismista. Surrealismia ei pidä myöskään sekoittaa abstraktiin taiteeseen. Surrealismi on kuitenkin todellisuuden ja olemassa olevan maailman kuvaamista, kun taas abstrakti taide on nonfiguratiivista (ah, rakastan tuota sanaa!) eli ei mitään esittävää todellisesta maailmasta. Abstrakti taide muuten kiellettiin aikanaan Kansallissosialistisessa Saksassa ja Neuvostoliitossa. Rappiollisen taiteen sijasta sosialistinen realismi oli hyväksyttyä. Surrealisteja on mm. Salvador Dali ja Seppo Similä. Suomen tunnetuin Surrealistinen taiteilija oli Otto Mäkilä. Pidän ajatuksesta, että surrealismi on antiporvarillisuutta ja ottaa kantaa myös yhteiskunnallisesti. Pidän myöskin siitä, että levittyään Yhdysvaltoihin joukko taiteilijoita yhdisti  intiaanitaiteen ja riitit surrealismiin.
Otto Mäkilä - Punainen levoton kipinä.

Mielenkiintoista on, että surrealisteja voi olla myös kirjoittajat. Se on ikäänkuin automaattikirjoitusta. Käsi kirjoittaa ja tekstiä syntyy alitajunnasta. Samantyyppinen flow-tila tulee joskus myös maalatessa. Ajantaju häviää ja tietoinen ajattelu myös. Maalauspohjalle syntyy pala sielua, tajunnanvirtaa, mielen sopukoiden palasia jotka koostuvat yhdeksi kokoanaisuudeksi. Toki tekniikan on hyvä olla kunnossa, muuten ne mielenmaisemat saattavat hyvinkin olla suttuisia. No jos kuitenkin niin sattuu käymään löydämme kyllä helposti taiteellisen tyylisuunnan sutuillekin eli se on: Abstrakti ekspressionismi!

Abstraktin ekspressionismin korkein ajatus on synnyttää voimakkaita tunteita puhtain keinoin. Maalaushetki on oleellinen. Taiteilijan, värien ja siveltimien yhteisteos. Taide ei ole esittävää. Vain hetki on tärkeä. Taiteellinen hetki on kaoottinen ja voi olla tekijälleen joskus ahdistava. Hän ilmaisee tunteitaan välineidensä avulla. Abstrakti ekspressionismin ollessa kyseessä tunnusomaista on ns. roiskemaalaus ja värikenttämaalaus. Näyttelyn ainoan ammattitaiteilijan teos taitaa olla Abstraktia ekspressonismia ellen väärin tulkitse. Näyttelystä löytyi myös naivistisia töitä ja ne tekijänsä mukaan myydään aina ensimmäisenä. Kuinkas sitten kävikään: upean taiteilijamieheni Surrealistinen taulu meni kaupaksi. Ostaja oli arvostettu entinen teatterinjohtaja ja taiteenystävä. Hurraa!!