perjantai 7. joulukuuta 2012

hippibussi meni rikki

Ostettiin syksyllä meille semmonen ihana keltainen pikkubussi. Verhot, ledivalotaivas, telkkarit ja kaikki. (on kuulemma ollut ennen karaoketaksina!). Ihanaa on ollut, kun siihen mahtuu koko perhe ja koirakin. Kätevä on ajella. Minäkin olen peruuttanut ainoastaan yhden sähkötolpan mutkalle.

No nyt kun tuli pakkaset niin se meni rikki. Ei käynnistynyt aamulla. Hankittiin akkulaturi. Ei toiminut. Hankittiin akut. Ei käynnistynyt. Hankittiin korjausmies paikalle. Se sanoi, että vika on polttoainesuodattimessa. Siinä on vettä. Mies otti veden pois. Ei toimi. Huono homma. Nyt katsotaan pitääkö se hinauttaa korjaamolle. Siitä huolimatta se on maailman ihanin auto! Ja en todellakaan ole autoihminen. Ollenkaan.

No sitten kun asioilla on tapana kertaantua niin talosta loppui öljyt. Toimitus on joskus jos silloinkaan. Nyt kannetaan puuta koko ajan ja joka pesää lämmitetään hulluna. Tiedättehän: kohta 100-vuotias talo, kaksinkertaiset lasit jne. Mitähän seuraavaksi.... Onhan tämä tietysti romanttista asua tälla lailla. Voi oikein kuvitella, kun silloin ennen vanhaan kylläkin lämmittäjät kantoivat puita ja koko talo lämpeni pelkästään puulla. Sisäkkö on häärinyt keittiössä valkean äärellä ja tehnyt herrasväelle ruokaa. Sitten on ruokakelloa soittanut ja palvelusväki on kokoontunut köökin puolelle syömään. Insinööripoikamies on saanut nauttia ruokansa ylhäisessä yksinäisyydessään salissa. Oi niitä aikoja. Lämittäjät ja kaikki. Ja insinöörit arvossaan. 230 m2 ihan omassa käytössä. Puutarhurit ja kaikki... Ymmärrän kyllä oikein hyvin nyt tällä työmäärällä tällaisessa talossa, että on ollut palkattua henkilökuntaa. Nykyaikanankin olisi vähemmän työttömyyttä jos olisi vara palkata palvelusväkeä tavallisen insinöörinkin kotinsa turvaksi.