Synnytyskitaransoittoa ja muita hulluja ajatuksia (rv 36+5)

Kokeillaanko synnytyskitaransoittelua!!

Luulisi, että neljättä lasta odottavalle naiselle ei olisi mitään uutta ja ällistyttävää enää tässä vaiheessa raskautta mikään. Kaiken kokenut konkari luulisi jo olevan. Mutta kuulkaas: ei se nyt ihan niin mene vaikka luulisi!

Pikkuisen taustatietoja: esikoinen syntyi suunnitellulla sektioilla perätilan vuoksi, kakkonen oli 4,6 kiloinen tytön järkäle. Synnytyksen kivunlievityksenä oli epiduraali ja yli kolmen tunnin ponnistusvaiheenkin vuoksi synnytys oli jokseenkin haastava. Kolmas eli tämä meidän 2,5-vuotias tyttönen (meidän eka yhteinen)  syntyi normaalisti tai sitten epänormaalisti ilman kivunlievitystä alle kolmessa tunnissa Tai no olihan meillä kivunlievitystäkin eli käytimme miehen kanssa synnytyslaulua. Ja se toimi! Mitään kursseja tai aiheeseen perehtymistä ei ollut, mutta ihan vaan luonnostaan käytin matalia ääniä miehen stemmaillessa mukana. Vaikuttaa kehon rentoutukseen. Voiskohan kitaran ottaa synnytykseen mukaan?!? Jos sitä soittelis ja laulelis niin oiskohan siitä apua. Minä varsinkin kun olen vielä aloittelija soittamaan niin joudun keskittymään tosiaan, että saan musiikintapaista kuulumaan.

No tällä kokemuksella en lähde tosissani suunnittelemaan synnytystä, koska mitä tahansa saattaa tapahtua. Sekin on jännää, että soitin synnytyssairaalaan tänään ja he pyysivät käymään siellä ensi viikolla synnytystapa arvioinnissa kohta 12 vuotta sitten tehdyn sektion vuoksi- Siis täh?? Vauvahan on aivan selvästi pää alaspäin ja hyvin kiinnittyneenä siellä. Tuskin se sieltä enää kääntyy toisin päin. No täytyy mennä varmaankin niin saavat arvioinnin tehtyä...

Vauvafiiliksiä parin vuoden takaa...

Valmistaudun kyllä koko ajan uuden perheenjäsenen syntymään (ostin tänään tutin!). Yks pikku puute on tässä meidän pikkukaupungin tarjonnassa: ei löydy vauvalle hyvälaatuista, nättiä ja käytännöllistä myssyä tai hattua. Olen kyllä kirpparitkin kiertänyt. Onneksi nettikauppoja on olemassa vaikka rasittavaahan se on niistäkään etsiä, kun ei ole varmuutta onko päähineet kuinka hyvin istuvia pieneen päähän. Jos joku lukijoista uskaltaa niin antakaa mulle vinkkejä asian suhteen! Kiitos. Jos löytyis vielä joku suomalainen, persoonallinen jne. "pieni" hatuntekijä...

Viikonlopun ohjelmassa on palvelijanhuoneen laittamista (siis oikeesti siellä on asunut sisäkkö sillon joskus 98 > vuotta sitten ja sekös on kaikista miespuolisista henkilöistä kiehtova ajatus :D ) joo ja sitten nuo puutarha kalusteet vois roudata lumelta turvaan ja laittaa eteinen järjestykseen. Pipolaarihäiriö iskee näköjään taas...

Harvinaisen kivaa perjantaita!!

T:Kaheli akka