lauantai 23. marraskuuta 2013

Onnittelukortit ja vauvamuistamiset kronologisessa järjestyksessä

1. Vauva: silloin kun lähes 12 vuotta sitten esikoiseni syntyi rynnivät ihmiset jo laitoksellekin katsomaan vauvaa. Tuli nalleja, kukkapuskia, kortteja ja kotona ruuhkaksi asti ihmisiä katsomaan ihanaa ihmettä. Juhuu! Poikavauva kaiken lisäksi!!

2. Vauva: toisen lapsen syntymä oli yhtälailla iloinen ja odotettu tapahtuma. Silloin muistan myös sen vaaleanpunaisten pakettien, korttien ja kukkien  ryöpyn. Prinsessa on syntynyt!! Jihuu!

Elämä meni monta vuotta eteenpäin ja silloinen ydinperheeni hajosi. Jonkun vuoden päästä sain uuden ja ihmeellisen perheen. Oman uusperheen ja miehen mukana tuli kolme poikaa. Meni taas aikaa ja meille syntyi ensimmäinen yhteinen vauva.

3. Vauva: ensimmäinen yhteinen vauva sai paljon huomiota, jonkin verran onnittelukortteja ja lahjoja tuli. Ystävät ja sukulaiset tulivat katsomaan (mutta ei niin sankoin joukoin kuin silloin nuoruudessa ensimmäisten lasten kanssa). Vaisu jee!

"Helou, tässä mää oon eikä kukaan noteeraa"
4. Vauva: eli meidän toinen yhteinen lapsi... nytpä kävi sitten niin tämän meidän pikkuisen kanssa, että kukaan isovanhempia ja yhtä minun tätiä lukuunottamatta ei ole kyläillyt vauvaa katsomassa ja yksi onnittelupaketti on tullut. (No se olikin maailman ihanin paketti maailman ihanimmalta ystävältä!). Hohhoijjaa, huokailuja ja mutinaa, että hulluja ovat kun vielä lapsia tekevät tuohon laumaan vanhoilla päivillään...

Johtopäätös: Facebook on syrjäyttänyt etanapostin ja oikeat kyläilyt. Hirmu kätevä on sitä kautta onnitella ponnitella. Melkeinhän sitä on kylässä ruudun välityksellä...

Muuten en ala spekuloimaan asiaa ettei kenellekään tule paha mieli ja syyllinen olo :)  Hei ootte kaikki ihan OK!

perjantai 15. marraskuuta 2013

Mustat rinkulat silmien alla

Lapset on tällä hetkellä ringissä olohuoneen pöydän ääressä syömässä muroja ja katsomassa Simpsoneita. Tytöillä on pulkat (!!) joissa ne istuvat peittoihin vuorattuina. Pulkat oli 2,5-vuotiaan idea roudata ullakolta. Tytär on niin omatoiminen, että sai ullakon oven auki ja käväisi ne sieltä hakemassa. Ihan painajainen vanhemmille, koska ullakon portaat on erittäin jyrkät. Onneksi mitään onnettomuutta ei sattunut ja avain on nyt piilotettu varmempaan paikkaan.

Ai miksi lapset syö muroja olkkarissa telkun äärellä?? No kun isäntä on vallannut keittiön pöydän ja on kittaamassa parasta aikaa kalj..ei kun ikkunalasia kiinni pokiin. Meillähän on vanha talo ja muutenkin kaksinkertaiset lasit niin paras ennen pakkasia kunnostaa vähän ikkunoita. Vauva muuten nukkuu ihanissa sinisissä 70-luvun nukenvaunuissa keittiössä. Ihme ja kumma vaunujen omistaja pikkuneiti ei ole moksiskaan eikä yritä niitä työnnellä ympäri taloa vaan vauva saa rauhassa nukkua (kylläkin visusti valvovan silmän alla).

Tämmösiä ikkunoita kitattavana
Tänään on ollut ihan hyvä päivä. Ihmettelen vaan palautuuko mustuneet silmänaluseni enää koskaan normaaliksi. Testaan parasta aikaa isännän valmistamaa silmänympäryseerumia. Siinä on ainakin salaisena ainesosana rohtoraunionyrttiä. Raportoin muutunko jälleen ihmisen näköiseksi ja jos näin tapahtuu alan myymään litratolkulla seerumia kaikille väsähtäneille ja elähtäneille äiti-ihmisille.

torstai 14. marraskuuta 2013

Lapsivuodeaika justjoo

Heippa!


 
Isäntä kävi töllistelemässä mitä minä puuhaan ja kysyi nähdessään otsikon "Mikä se semmoinen lapsivuodeaika on ??" Sehän on aika vanhanaikainen termi ja tarkoittaa että 6 viikkoa synnytyksen jälkeen olisi syytä toipua ja levätä raskaudesta ja synnytyksestä. Kuulostaa hyvältä.

Meille syntyi vauva 3 viikkoa sitten. Synnytys kesti ainoastaan 2h 28 min. (sisältää koko höskän avautumisesta jälkeisten syntyyn). Oli maailman hienoin kokemus. Laulettiin, otettiin ilokaasua ja sain aivan käsittämättömän naurukohtauksen. Ilokaasu toimi niinkuin pitikin. Isäntä hieroi selkää aina kun tuli tiukka supistus. Selvisin ilman tikkejä ja traumoja. Aivan loistavasti meni kaikki. Tyttö oli ihan reilun kokoinen (3700g ja 48 cm) ja ihan Jari Tervon näköinen (isännän mielestä) Jee mikä kaunotar!! Saatiin oleilla vielä kaiken lisäksi omassa perhehuoneessa sairaalassa.

Sitten vaan kotiin ihanaa lapsivuodeaikaa viettämään... Kuvitelmissa oli lokoisia aamuja 2,5-vuotiaan, isännän ja vauvan kanssa. Köllöteltäis yhdessä, syötäis ravitseva aamiainen kateltais hyviä leffoja, ulkoiltais porukalla. Ennenkaikkea toiveissa oli paljon lepoa ja rentoa oleilua. Koululaisetkin ovat niin isoja, että pärjäisivät vähemmällä hyysäämisellä hetken.

Totuus oli vähän toisenlainen.  Kotona nousi kuume ja jouduin neuvolan ja lääkärin kautta sairaalaan. Sain suonensisäisen antibiootin josta sain allergisen reaktion. Pää ja kaula paisui kaksinkertaiseksi. Kävin ensiavussa. Kävin polilla. Pääsin kotisairaanhoidon asiakkaaksi ja meillä kävi 3 krt/vrk sairaanhoitotädit hoitamassa minua. Tähän rumbaan kun vielä lisätään normaali arkiaskareet ja lasten harrastuksiin kuskaukset, vanhempainvartit, vauvan lastenneuvola, kahden hermot kireällä olevan vanhemman riitelyt jne. niin voitte arvata miten rentouttava kolmeviikkoinen on takana! Kiitos isännän ja minun vanhemmille kaikesta avusta. Ilman sitä olis ollut vaikea pärjätä.
Ihan pienet jalat

Nyt alkaa olla jo parempi aika ja onneksi kaikkein tärkein eli vauva on koko ajan voinut hyvin ja vaikuttaa hyvin rauhalliselta ja tyytyväiseltä tapaukselta. Niin ja tänäänkin nukuttiin yhteentoista. Askareissa ei ole ollut muutakuin oleilua 2,5-vuotiaan kanssa, vauvan hoitamista ja syöttämistä ja lasagnen tekoa perheelle :) No hyvä on...viimeistelin yhdenrästissä olevan tilausrummun maalauksen. Pitäähän sitä jotain hyödyllistäkin tehdä...