perjantai 21. helmikuuta 2014

hyvikset ja pahikset äitipuolina

Toivon todella paljon, että miehen pojille olisin hyvä polii...eikun äitipuoli. Miksihän muuten aina melkein äitipuolet on kirjoissa ja elokuvissa semmosia liikameikattuja mustahiuksisia syöjättäriä. Ja sitte ne puhuu käheällä äänellä ja virnistelee kummasti. Ei voi kuin pyöritellä silmiä omituisille äitipuolille.

En tunne ketään sen oloista äitipuolta, mutta onhan niitä oltava olemassa jossain koska aina ne on sillä tavalla kuvattu.
Hähää...juonin taas jotain lasten päänmenoksi täällä!



Entäs jos ne tuhmat äitipuolet ovat vaan sellaisia, koska heiltä on riistetty oikeus olla täysiarvoisia vanhempia ja kasvattajia ? Esim. äitipuolella ei ole oikeutta mennä lasten vanhempainiltaan, ei ole lupaa allekirjoittaa edes kokeita, vaikka olisi niitä varten kuinka paljon lasta auttanut. Saati sitten hoitaa vielä virallisempia asioita.

Henkilökohtaisesti haluaisin osallistua asioihin ja mielestäni meillä on toimiva systeemi lasten kanssa. Molemmat vanhemmat osallistuvat tämän perheen sisällä tehtäviin päätöksiin ja yhdessä lasten kanssa laaditaan tämän perheen säännöt. Tiedän perheen, jossa äitipuoli on hyllytetty jopa perheen sisäisistä päätöksistä. Siitä ei tunnu hyvä hötkyvän.

Lopetan raporttini puolikkaana äitinä olosta koska kohta Suomikohtaa Ruotsin jääkiekossa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva jos joku kommentoisi joskus jotain :)