Ideana oli, että sen jälkeen kun ollaan yhdessä käyty perhekerhossa lapsi voi aloittaa oman itsenäisen päiväkerhon. Tyttö on ollut suorastaan liikuttava puhuessaan miten hän on nyt iso kerhotyttö; on reput, tossut ja kaikki tarpeellinen mitä iso kerhotyttö voi tarvita...
Keskiviikkona koitti sitten eka oma kerhopäivä. Minuakin jännitti miten lapsi pärjää ensimmäistä kertaa ilman vanhempia tai isovanhempia. Vein tytön kerhoon, jossa hänet vastaanotettiin ystävällisesti. Tyttö vietiin heti vessaan käsienpesulle ja kohta kuuluikin tätin ääni, että miksi sinä raahaat isoa tuolia johon lapsi tietenkin vastasi, että kun hän ei yllä lavuaariin. Täti siihen, että on meillä pieniäkin tuoleja. Minua huvitti tytön omatoimisuus. Reipas ja omatoiminen lapsi...
Lähdin kotiin ja puolen tunnin päästä puhelin soi: Hei, voisitteko hakea tyttärenne pois täältä, hän sai raivokohtauksen. Minä siihen, että mitä tapahtui. Oli kuulemma kieltäytynyt yhteislauluista ja piirissä istumisesta. Sitten oli alkanut itkemään kun oli käsketty ja lopulta oli saanut raivarit kun täti oli vienyt pois.
Jäi pikkusen hämmentynyt olo, kun minulle sanottiin, että ei tartte enää tulla. Heillä ei ole aikaa keskittyä hankalaan lapseen, kun on paljon lapsia. Kenkää tuli. Pitäkööt kerhonsa! Vain "kiltit" ja eiuhmaikäiset pääsee näemmä kerhoon. No, kaikella on tarkoituksensa. Vissiin.
Ymmärrän kyllä, mutta menikö tämä nyt oikein? Olisiko pitänyt kokeilla vielä edes kerran tai jotain ??
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva jos joku kommentoisi joskus jotain :)