sunnuntai 1. marraskuuta 2015

levoton oksa keinuva sydän

Ihanaa! Nuoruuteni rakkaus Leif Färding. Sain postissa tilaamani kirjan. Nyt täytyy kirjoittaa runo joka teki minuun vaikutuksen 15 vuotiaana. Muistan vieläkin sen hetken kun istuin bussissa punainen baskeri päässäni ja päälläni oli vihreä samettitakki, jalassani keltaiset housut. Oli syksy. Luin Leifin runokokoelmaa seitsämän vuoden runoja. Kirja oli kirkkaan keltainen. Minä olin nuori. Sydämeni jyskytti. Sain ahaa elämyksen. Janosin taiteilijaksi...

Sateenkeltainen vuodenaika,
lehtien kahinan seassa päihtynyt taiteilija.

Pitkällä matkallaan maahan missä kauneus
paljastaa kapeat olkapäänsä,
hän väsyi mielettömään maailmaan ja
lepää päissään keltaisten lehtien seassa.

Hellästi peittelee tuuli ystävämme, hellästi
tipahtaa koivunlehti nenänpäähän.
Pian sadepisarain tanssi hänet herättää.

Leif Färding, 1977

Löydän itsestäni edelleen tuon tytön.

Syksyinen kuva pihaltamme

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva jos joku kommentoisi joskus jotain :)